Päivän Manna 13.8.

Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi. (2. Moos. 20:16)

Tämä käsky opettaa ensiksikin sen, että oikeuden edessä on suhtauduttava rehellisesti lähimmäiseen, koski asia omaisuutta tai kunniaa. Tähän kuuluvat edelleen kaikki muutkin valheet, jotka saattavat vahingoittaa hänen ruumistaan, omaisuuttaan, kunniaansa tai mainettaan. Tämän käskyn piiriin kuuluvat myös ne hyödyttömät parjaajat, jotka rumasti kuvailevat lähimmäisen vikoja, joskaan eivät oikeuden edessä, mutta salassa tai julkisessa seurassa. Näin panettelijat tekevät. Heissä on halu etsiä ja levitellä toisten vikoja. Esimerkiksi jos joku lankeaa syntiin, jokaisen täytyy heti saada se tietoonsa.

Jos aion puhua lähimmäiseni virheistä, minun on tehtävä se hänen parantamisekseen eikä vahingokseen. Jos en voi lähimmäiseni syntiä parantaa, minun on vaiettava siitä ja peitettävä se. Jos taas voin parantaa hänet, minun on tehtävä se kahden kesken, kuten Kristus evankeliumissa Matteuksen mukaan opettaa (18. luku). Ilkeät ihmiset tekevät kuitenkin päinvastoin. He eivät puhu lähimmäisen virheistä ja heikkouksista häntä parantaakseen, vaan tyydyttääkseen omaa pahaa haluaan. Sangen yleinen on siis tämä pahe. Ja vaikka et itse puhuisikaan toisten synneistä, sinusta ei kuitenkaan ole vastenmielistä kuulla toisten puhuvan niistä. Et sinä ainakaan estä etkä nuhtele heitä.