Päivän Manna 8.10.

Meillä on yhdyskuntamme taivaissa. (Fil. 3:20)

Täällä maan päällä kristitty elää, syö ja juo, tekee työtä ja toimittaa askareensa. Hänen sydämensä, mielensä ja ajatuksensa keskittyy kuitenkin siihen, että hän pelastuisi iankaikkisesti ja että hän olisi varma taivaan toivossaan. Meidän majamme ei ole täällä maailmassa vaan taivaissa.

Taivaan kansalaisia me olemme ja Jumalan perillisiä. Me olemme suorastaan jo nyt sydämessämme siellä uskossa ja hengessä. Mehän uskomme pyhän kristillisen kirkon, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Näin meillä on se varma toivo, että nousemme kuolleista viimeisenä päivänä ja saamme iankaikkisen elämän. Tätä sanotaan oikeaksi taivaissa elämiseksi, ei ruumiin, vaan sielun puolesta, uskossa ja toivossa, sillä sydämemme on tarttunut kiinni iankaikkiseen elämään Pyhän Hengen voiman kautta.

Meidän on kuitenkin vielä odotettava sitä, kunnes tämä vanha ruumiimme, tämä matojen ruoka, puhdistetaan täydellisesti ja yhdistetään viimeisenä päivänä sielun kanssa. Liha ja veri on kuitenkin meissä kiinni tässä elämässä ja sielumme on kuin pimeässä vankilassa näkemättä taivaallisen perintömme ihanuutta. Mutta kun vankeus on päättynyt ja side katkaistu, saamme nähdä sen eikä enää kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin.