Merkitty mies

Tuomas Anttilan postimerkkiharrastus alkoi pienenä poikana englantilaisista postimerkeistä. Nyt hän tekee vapaaehtoistyötä myymällä Sleylle lahjoitettuja postimerkkejä nettihuutokaupoissa.

Tuomas Anttilan ura filatelistina eli postimerkkien keräilijänä ja tutkijana alkoi sangen varhain.

– Sain ensimmäiset postimerkit isältä ja isoisältä 7–8-vuotiaana. Ensi alkuun kokosin maakokoelmaa, erityisesti englantilaisia merkkejä. Opin postimerkkien parissa paljon historiaa ja maantietoa. On mielenkiintoista tutkia, millaisia nimiä eri mailla on aikojen saatossa ollut. Joskus törmään myös merkkeihin maista, joita ei enää ole. Kartta on usein apuna vierellä, kertoo Anttila harrastuksestaan.

Tällä hetkellä Anttilan omassa, henkilökohtaisessa kokoelmassa on kymmeniä tuhansia merkkejä, kirjeitä ja kortteja.

– Pari kaapillista ja muutama sängynaluslaatikko on täyttynyt kansioista. Välillä mietin, että osasta voisi kyllä luopua, Anttila hymyilee.

Koko Anttilan perhe harrastaa postimerkkeilyä. Yhdessä lasten kanssa Tuomas esimerkiksi käy postimerkkimessuilla. Pari vuotta sitten pidettiin Tampereella suuret, kansainväliset messut.

– Meistä oli hauskaa, kun saimme sieltä messupassit. Niihin ostettiin eri maiden osastoilta merkkejä ja saatiin niihin hienot leimat, Ester (11 v.) ja Mirjam (8 v.) kertovat.

Pennistä liikkeelle

Anttilan kokoelmaan kuuluu myös maailman vanhin postimerkki, englantilainen Black penny eli musta penni.

– Englantilaisissa merkeissä ei koskaan lue maan nimeä. He keksivät homman ensin ja ajattelevat ilmeisesti, että heidän ei siis tarvitse maan nimeä merkitä. Sen sijaan merkkeihin tulee aina vallassa olevan kuninkaan tai kuningattaren kuva. Nyt on katseltu pitkään kuningatar Elisabethin siluettia, Anttila kertoo.

Ensimmäiset suomalaiset postimerkit olivat pelkästään paperille painettuja leimoja. Asiakkaan tehtävänä oli leikata ja liimata merkit kirjekuoriin. Pian kehittyivät merkkien väliin tehtävät pienet reiät, hammastukset. Myös liimaa alettiin sivellä valmiiksi merkkien taakse.

– Ensi alkuun postiljoonit merkkasivat kynällä merkit käytetyiksi jakaessaan postia. Osa heistä kehitti omia viiva- ja ruudukkomalleja, joista voidaan vieläkin tunnistaa, että tämä on vaikkapa postiljooni Alopaeuksen merkkaama merkki. Ne ovat hyvin arvokkaita tänä päivänä, Anttila kertoo.

Pian postilaitos alkoi käyttää merkkaamiseen leimoja. Jokaisella paikkakunnalla oli omansa, mutta esimerkiksi Helsingin ja Tampereen kaupungin sisäisessä postissa ja sisävesillä tai meriliikenteessä postia kuljettavilla laivoilla oli omia leimoja. Nykyään monet keräilevät merkkejä, joissa on oman, nyt jo kuntaliitosten myötä historiaan siirtyneen kotikunnan postileima.

Tuomas Anttila on harrastanut postimerkkejä lähes koko ikänsä.

Postimerkeillä
evankeliumia maailmalle

Tuomas Anttila tekee vapaaehtoistyötä kahden rakkaan harrastuksensa parissa. Hän lajittelee Sleyn lähetysosastolle lahjoituksena tulevat postimerkit ja myy ne nettihuutokaupoissa.

– Suomen Lähetysseura on tehnyt tätä työtä jo vuosikymmeniä. Ehdotin tätä ensin Slefin eli Evankeliumiyhdistyksen ruotsinkielisen sisarjärjestön puolella. Ajatus otti tulta alleen, kaksikielisen perheen isä kertoo.

Anttila puhui asiasta myös Sleyn lähetysosastolla. Vuonna 2009 laitettiin asiasta ilmoitus Sanansaattajaan ennen Kristiinankaupungin Evankeliumijuhlaa. Juhlaan tuotiinkin mukavasti postimerkkilahjoituksia ja siitä lähtien kauppaa on käyty tasaista tahtia.

– Haemme aina kasan kerrallaan lähetysosastolta. Isommat lapset ovat mielellään mukana lajittelemassa merkkejä. Saman tyyppiset merkit laitetaan yhteen, valokuvataan ja punnitaan. Vain hyvin harvinaiset tai arvokkaat merkit myydään yksitellen. Kun lajittelu on tehty, pistän merkit myyntiin nettihuutokauppoihin, Anttila kertoo.

Vaikka yksi pieni postimerkki maksaa häviävän vähän, vuoden mittaan lahjoitetuista merkeistä kertyy lähetykselle tuhansia euroja.

Viallinen voikin olla arvokas

Markka-ajan merkkejä on liikkeellä paljon, mutta yllättäen joku muutaman vuoden vanha euromerkki voikin olla arvokkaampi.

– Nykyisin julkaistaan paljon merkkejä, mutta niitä käytetään vähän. Tieto ja niin myös posti liikkuu useimmiten sähköisesti. Niinpä joku leimattu euromerkki voikin olla harvinainen ja niin ollen myös arvokas, sanoo Anttila.

Päinvastoin kuin monessa muussa asiassa, postimerkeissä virheellisyys voikin olla arvoa lisäävä asia.

– Yhtä merkkiä on voitu painaa 100 000 kpl. Jos joku arkki on esimerkiksi osunut väärinpäin koneeseen ja siinä oleva vesileima onkin nurinpäin, se nostaa heti huimasti arkin arvoa, Anttila kertoo.

Lähetysmailta saapuneen postin merkit ovat usein haluttua tavaraa pohjoisessa Euroopassa, koska ne ovat värikkäitä ja mielenkiintoisia.

– Meille myös lähetetään lahjoitusmerkkejä kaukaakin. Olemme saaneet merkkejä esimerkiksi Virosta ja Hongkongista. Emme välttämättä tunne niitä lähettäviä ihmisiä ollenkaan, emmekä voi heitä edes kiittää. On hienoa olla tämmöisessä työssä mukana, Anttila sanoo.

Posti säilöö historiaa

Uskontoa ja historiaa työkseen opettava Anttila on luonnollisesti kiinnostunut paitsi merkeistä, myös kaikesta muusta postin historiaan liittyvästä. Joskus lähetysjärjestöjen postimerkkien parissa puuhaillessa käsiin on osunut mielenkiintoisia dokumentteja. Yksi sellainen oli presidentti Kennedyltä tullut kiitoskirje.

– Kun ryhdyin asiaa selvittelemään, kävi ilmi, että suomenruotsalainen teologiopiskelija oli ollut vaihdossa Amerikassa juuri silloin, kun Kennedyn lapsi kuoli. Asiasta liikuttunut opiskelija oli lähettänyt Valkoiseen taloon surunvalittelukirjeen. Kirjeessä ei ilmeisesti ollut opiskelijan yhteystietoja, mutta he olivat kuoresta saaneet Evankeliumiyhdistyksen osoitteen ja lähettivät kiitoskirjeen sinne. Arkistoihin hautautunut kirje löysi lopulta perille vuosikymmenten jälkeen, Anttila kertoo.

Myös keräilijä itse tekee tulevaisuuden historiaa.

– Kerran sain haltuuni yhden arkin euromerkkejä viikkoa ennen virallista julkaisupäivää. Vein sen oitis lähistön postitoimistoon ja pyysin leimaamaan merkit. Siellä vähän ihmettelivät merkkejä, mutta suostuivat kyllä leimaamaan ne. Nyt ne eivät vielä ole arvokkaita, mutta ehkä tulevaisuudessa ihmetellään, miten moinen on mahdollista ja merkkien arvo kohoaa, Anttila hymyilee.

Postitoimistossa Anttila vierailee muutenkin usein. Perhe postittaa paljon viestejä vanhaan tapaan paperilla, niin kirjeitä kuin kortteja. Kaikki omat postit lähetetään merkin keralla ja tietysti leimattuina.

Näin lähetät merkkejä lähetystyölle

Leikkaa merkit kuorista niin, että leima tulee kokonaisena mukaan. Vanhat kirjeet ja kortit kannattaa ehdottomasti lähettää kokonaisina!

Pakkaa merkit kuoreen ja kirjoita siihen Sley, Lähetysosasto, PL 184, 00181 Helsinki. Merkkaa kuoreen POSTIMERKKEJÄ.

Teksti julkaistu Sanansaattajassa 40/17.