Pikkutytön suunnitelma asepalveluksesta kävi toteen

 

Säkylässä palvelevalle Lyydia Haikalalle armeija oli selkeä valinta. Hän sanoo, ettei miesten ja naisten palveluksessa ole eroa.

Miten päädyit hakemaan vapaaehtoiseen asepalvelukseen?
Armeijaan meno on ollut itselleni pikkutytöstä saakka selkeää. Ajatus tulee jostain syvältä takaraivosta. Isäni on käynyt paljon armeijan toimissa, ja olen siksi itsekin aina pitänyt sitä tärkeänä. Aion mahdollisesti hakea opiskelemaan poliisiammattikorkeakouluun, ja asepalvelus vahvistaa sitä kivasti. Uskon, että palveluksesta tulee olemaan hyötyä mitä ikinä päädynkään tulevaisuudessa tekemään.

Palveluksestasi on takana nyt melkein viisi kuukautta. Onko armeijassa ollut sellaista kuin kuvittelit?
Armeija-aika on vastannut odotuksiani, ja intti on ollut hieno kokemus tähän mennessä. Halusin muodostaa kuvan armeijasta täysin itse. En halunnut esimerkiksi katsoa Ylen Naissotilaat-sarjaa ennen armeijaa. Armeijassa joutuu tosi usein pois omalta mukavuusalueelta. Se on välillä rankkaakin, mutta ennen kaikkea opettavaista.

Millaista on ollut palvella naisena?
En koe palveluksessa eroa. Teemme täysin samat jutut kuin miehet, eikä meille ole luvassa mitään erikoiskohtelua.
Minusta on selvää, että armeijassa on myös naisia, ja armeijassa on hyväkin olla naisten mielipiteitä ja näkemyksiä. Minun ei tarvitse muuttaa itseäni mieheksi ollakseni osana yhteisöä.

Miespuoliset inttitoverini vitsailevat silloin tällöin siitä, että olen täällä vapaaehtoisesti, kun vuorossa on jotain ei niin innostavaa. Vastaukseni onkin, että koen armeijan yhtä lailla velvollisuudekseni kuin mitä se on heille. En vaadi kaikilta naisilta samaa, mutta minulle on kunnia päästä ja olla palveluksessa.

Mitä ajattelet kristittynä maanpuolustuksesta?
Koen, että armeijan arvot ovat jollain lailla rakentuneet kristillisten arvojen pohjalta. Totta kai armeijassakin joutuu kohtaamaan kristillisestä näkökulmasta ristiriitaisia tilanteita, niin kuin elämässä ylipäätään. Jos esimerkiksi sota syttyy, on pakko toimia. En ole itse joutunut armeijassa tilanteeseen, jossa tekisin jotain omien arvojeni vastaista. 

Mitä odotuksia sinulla on loppupalvelusajalle?
Haluan päästä tutustumaan erikoisjoukkoni ihmisiin syvemmin ja päästä tekemään heidän kanssaan hommia. Armeijasta on jäänyt jo nyt käteen korvaamattomia hetkiä ja muistoja, ja olen oppinut itsestäni paljon. 

Armeijan jälkeen aion tehdä hetken töitä ja mahdollisesti pyrkiä poliisikouluun.

Teksti julkaistu Sanansaattajassa 10/19.


Jaa tämä artikkeli



Lisää artikkeleita: