Uutta intoa tuontitavarana

Muista maista tulleet ovat tuoneet mukanaan innostavaa ilmapiiriä suomalaiseen kristilliseen elämään. Vanhat, totutut ja lukkiutuneetkin tavat ja rutiinit – ja turha byrokratia – saavat väistyä uutta uskon rakkauttaan elävien ottaessa ensimmäisiä askeleitaan Jumalan lapsina.
Muutama vuosi sitten sain lyhyen ajan sisällä parikin kertaa kastaa kiinalaisia opiskelijoita, jotka olivat tulleet tuntemaan Kristuksen ja jotka halusivat luterilaisen upotuskasteen. Kun perinteinen luterilainen kastemalja oli turhan pieni tarkoitusta varten, oli tehtävä hyvää yhteistyötä paikallisen Vapaaseurakunnan kanssa, joka korvauksetta antoi käyttöön kastealtaan lisäksi vielä kastevaatteetkin. Toisen kastetun kohdalla syntyi byrokraattinen ongelma, kun kastetta rekisteröitäessä kävi ilmi, ettei hänellä ollut kotipaikkaa Suomessa, eikä häntä silloisen lainsäädännön mukaan olisi saanut kastaa. Minä sain moitteet, mutta tärkeintä oli, että Jumalan valtakunta sai uuden kansalaisen.
Vastikään luin eräästä kastekoulun juuri päättäneestä maahanmuuttajasta, joka oli hengellisen isänsä kanssa vierailemassa eläkeläisten päiväpiirissä, ja joka siinä tilanteessa ilmaisi halunsa tulla kastetuksi juuri nyt näiden vanhempien kristittyjen todistaessa. Ilman etukäteen sovittuja kalenterimerkintöjä kaste toimitettiin ja uusi kristitty sai samalla monta kummia.

Olisiko kauan odotettu ja vanhoja rajoja koetteleva herätys vihdoin tulossa maahanmuuttajien mukana? Tiedän monien skeptikkojen epäilevän kasteelle tulevien motiiveja, enkä itsekään halua olla liian sinisilmäinen. Tahdon kuitenkin uskoa Jumalan mahdollisuuksiin ja nähdä kaikesta huolimatta Jumalan Hengen työn siinä, kun suuret joukot, jotka ennen ovat olleet toisten uskontojen kannattajia, haluavat saada kasteen ja tulla kristityiksi. Ihmisten motiivit voivat olla moninaiset, mutta Jumala joka tapauksessa toimii sanansa ja sakramenttiensa välityksellä, ja uskoa syntyy.
Voisiko uusien kristittyjen into tarttua myös meihin, vanhoihin ja vähän jo väljähtäneisiin?