Päivän Manna 29.5.

Ja Simeon siunasi heitä ja sanoi: Katso, tämä on pantu lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa. (Luuk. 2:34)

Muutamat ylistävät ja siunaavat Herraa Kristusta niin kauan kuin hän tekee sitä, mitä he itse haluavat ja antaa heidän olla omassa olossaan. Mutta silloin hän ei ole Kristus eikä tee Kristuksen tekoja heissä, vaan hän on sitä, mitä he itse ovat ja tahtovat. Mutta kun hän rupeaa heille Kristukseksi, niin että heidän pitäisi kieltää tekonsa, ja hänen yksin pitäisi olla heissä, silloin he pakenevat, häpäisevät ja kiroilevat häntä. Toteamme siis lankeemuksen ja nousemuksen Kristuksessa kokonaan hengelliseksi.

Lankeemus kohtaa aivan toisia ihmisiä kuin nouseminen. Hän ei ole lankeemukseksi muille kuin suurille, syvästi oppineille, vaikutusvaltaisille ja pyhille ihmisille, jotka mitä lujimmin luottavat itseensä. Evankeliumeistakin näemme, että Kristus ei riitele syntisten kanssa, vaan kohtelee heitä mitä ystävällisimmin. Sitä vastoin hän ei ensinkään voi tulla toimeen fariseusten, kirjanoppineiden ja ylipappien kanssa eikä hänellä olekaan heidän varalleen armoa.

Samoin kuin siis vain ne lankeavat, jotka jo seisovat samoin myös vain ne nousevat, jotka ovat langenneet ja kaatuneet, siis kaikki armoa janoavat, tyhjät sielut jotka tuntevat itsensä mitättömiksi ja Kristuksen kaikeksi.