Jeesus on vastaus, mutta mikä olikaan kysymys?

Dan Brownin vuonna 2003 ilmestyneessä menestysromaanissa Da Vinci -koodi siteerataan merkittävää englantilaista teologia nimeltään Martyn Percy: ”Raamattua ei lähetetty telefaxina taivaasta.” Erittäin tuotteliaana teologina Martin Percy, joka on viime vuodet toiminut Englannin kirkossa Oxfordin hiippakunnan tuomiorovastina, osallistuu aktiivisesti kirkossa ja yhteiskunnassa käytävään keskusteluun. Hänelle Raamatun sanoma on tullut ja tulee lihaksi elävässä Kristuksessa, ristillä kuolleessa ja ylösnousseessa vapahtajassa.

Aivan viime aikoina Martin Percy on kiinnittänyt huomiota siihen, miten kirkossa ymmärretään tai tulkitaan jatkuvan evankelioimisen haastetta. Hän on huolissaan siitä, että kirkon johtajat ja kirkon rakenteissa työskentelevät toimivat ikään kuin kaiken keskuksena olisi kirkko. Kirkon puolustaminen tai varjeleminen ovat tärkeämpiä asioita kuin oikeudenmukaisuus, yhtenäisyys ja totuus. Jopa käytännön myötätunnon osoittaminen unohtuu. Itseään varjelevan kirkon periaate ei ole hyvä perusta evankelioimiselle. Tässä englantilainen teologi puhuu myös meille.
Onko niin, ettemme osaa elää todeksi sitä, että Pyhä Henki on osoitus Jumalan ylitsevuotavasta rakkaudesta? Evankelioimisen ja lähetystyön tulee lähteä siitä eikä niinkään siitä, että me antaisimme Pyhän Hengen maailmalle. Luterilaisen uskonkäsityksen mukaan Jumalan Henki on puhunut Raamatussa. Pyhä Henki ei puhu itseään vastaan. Toimija on kolmiyhteinen Jumala, ei ihminen tai jonkinlainen yleinen mielipide. Uskontunnustuksen kolmannen uskonkohdan selityksessä Katekismus toteaa: ”Ilman eläväksi tekevää Henkeä emme voi uskoa emmekä lähestyä Kristusta. Pakenemme Jumalaa ja käännymme hänestä pois. Pyhä Henki kutsuu meitä ja synnyttää meissä uskon ja uuden elämän. Hän antaa meille Kristuksen kaikkine lahjoineen ja varjelee meidät oikeassa uskossa.”

Pyhä Henki toimii niin kuin tahtoo. Evankeliumi murtaa kaikki raja-aidat, jopa muurit kirkon ja kirkkojen sisällä. Paavi Franciscus on todennut, että kirkko ei ole tullikonttori vaan pikemminkin kenttäsairaala. Kirkko ei ole täydellisiä vaan syntisiä varten. Siksi kirkon traditio ei ole kuin korkoa tuottamaton pankkitili vaan eteenpäin vievä ja uudistava oppi, joka kohtaa maailman ja yksittäisen ihmisen.
Tuomiorovasti Percy haastaa kristittyjä vuoropuheluun keskenään ja ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Jos kirkko tai kristillinen yhteisö ei ole valmis dialogiin, se ei voi kasvaa. Kirkon vaarana on jämähtää paikoilleen ja silloin se jää marginaaliin. Ihmisten suuria ja haastavia elämänkysymyksiä käsiteltäisiin ja ratkottaisiin sitten jossain ihan muualla.

Tarjolla on kuitenkin ilosanoma, evankeliumin vallankumouksellinen voima, joka on ylitsevuotavaa rakkautta ja armoa monista kriiseistä kärsivälle maailmalle. Onko siis Jeesus kirkon vastaus kysymyksiin, joita kukaan ei ehkä edes esitä? Miten olisi ajatus Jumalan valtakunnasta ja kolmiyhteisen Jumalan toiminnasta maailmassa ilman, että rajoitamme sitä vain omien käsitystemme mukaiseksi? Jeesuksen opetuslapsille ja Kristuksen seuraajille on annettu Puolustaja ja Totuuden Henki, joka ”johtaa teidät tuntemaan koko totuuden” (Joh. 16:13).

Teksti julkaistu Sanansaattajassa 18/19.