Kuuman Afrikan taivaan alla

Evankeliumiyhdistyksen kansainvälinen lähetystyö toteutetaan ennen kaikkea kohdemaiden kirkkojen parissa. Eräs merkittävimmistä hankkeista tällä saralla on Keniaan vuonna 1978 perustettu Matongon teologinen seminaari, joka kouluttaa luterilaisia pappeja ja diakonissoja Afrikan maiden kirkoille.

Reilun puolentoista Suomen kokoinen Kenian valtio levittäytyy päiväntasaajan kahta puolta Intian valtameren ja Victorianjärven välille Itä-Afrikassa. Intian valtameren rannalta alavat maat nousevat aina Afrikan viljelyskelpoisimmiksi ylängöiksi saakka. Niiden keskelle repeävä Itä-Afrikan suuri hautavajoama avaa elämää täynnä olevat järvet.

Neljäkymmentäyhdeksän miljoonaa kenialaista tulevat miltei viidestäkymmenestä etnisestä ryhmästä ja puhuvat lähes seitsemääkymmentä eri kieltä. Tämän valossa on ymmärrettävää, ettei varsinaista kenialaista kulttuuria ole olemassa.

-Monelle kenialaiselle oma heimo on suurempi yhdistävä tekijä kuin Kenian kansalaisuus. Heimojen asuinalueet voivat ylittää valtiorajoja, kuten esimerkiksi Maasai-heimon tapauksessa tapahtuukin. Kenialaista kansallistunnetta pyritään siksi vahvistamaan monin tavoin, kuten soittamalla Kenian kansallishymni jokaisen elokuvan alussa, Evankeliumiyhdistyksen Afrikan työn koordinaattori Ari Lukkarinen kertoo pätkivää puhelinlinjaa myöten matkallaan Kisumun kaupunkiin.

Virallisten tilastojen mukaan yli 80 prosenttia väestöstä on kristittyjä, noin 10 prosenttia muslimeja ja loput alkuperäiskansojen uskontojen edustajia. Tilasto ei kerro aivan koko totuutta, sillä suuri osa Kenian muslimiväestöstä elää maan rannikkoseudulla, jossa noin puolet asukkaista ovat islaminuskoisia.

Torikokous toivotti tervetulleeksi

Luterilainen kirkko otti Keniassa ensimmäisiä askeleitaan 1930-luvulla, kun pieni luterilainen ruotsalainen lähetysseura Bibeltrogna Vänner menetti työkenttänsä Etiopiassa. Taustalla olivat Italian miehitystoimet Etiopiassa ja sen myötä protestanttisten lähetysseurojen karkottaminen maasta.

Ruotsalaiset matkustivat Keniaan ja Afrikan sisämaanlähetyksen johtaja neuvoi heitä matkustamaan kisii-heimon keskuuteen, missä ei vielä yksikään protestanttinen missio ollut toiminut. Helmikuun lopussa 1939 Wanjaren toripaikalla järjestettiin kansankokous, jossa alueen asukkailta kysyttiin, josko he haluaisivat toivottaa luterilaisen lähetystyön tervetulleeksi maillensa. Yksimielinen lupa heltisi, mutta varsinaisen lähetystyön alkaminen viivästyi toisen maailmansodan vuoksi. Lopulta luterilainen lähetystyö Keniassa alkoi heinäkuussa 1948.

Viittä vuotta myöhemmin työtä laajennettiin. Noin 50 kilometrin päähän viljelyskelvottomalle Matongon kukkulalle perustettiin uusi lähetysasema. Menneenä viikonloppuna Matongon lähetysasemalla toimiva luterilainen teologinen seminaari juhli 40-vuotista taivaltaan.

Opettajia ja rehtoreita

Kenia on Evankeliumiyhdistyksen vanhin työkenttä Afrikassa. Evankeliumiyhdistys on tukenut Kenian evankelisluterilaista kirkkoa jo kohta 50 vuoden ajan ja lähettänyt opettajia ja rehtoreita Matongon seminaariin.

-Alusta saakka keskeinen paikka on ollut Matongon lähetysasema, kertoo itsekin Matongon teologisen seminaarin rehtorina toiminut Reijo Arkkila.

Matongon ylänköalueen viileämmässä ilmastossa ovat kohdanneet monet Afrikan kulttuurit ja kansat. Teologinen seminaari on historiansa aikana koonnut opiskelijoita monista Afrikan maista. Pappisseminaari kestää kolmen ja puolen vuoden ajan, josta puoli vuotta käytetään harjoitteluun seurakunnassa.

-Seminaarissa opiskelee paitsi kenialaisia, myös opiskelijoita Etelä-Sudanista, Sambiasta, Ugandasta ja Tansaniasta. Tällä hetkellä kenialaisten määrä on ollut hienoisessa laskussa, Ari Lukkarinen kertoo.

Afrikan työn koordinaattori Lukkarinen on juuri kiertänyt Afrikassa kokous- ja neuvottelumatkalla. Matkaan on sisältynyt Matongon juhlien lisäksi erityisesti vierailu Ugandan pakolaisleireillä, joilla aloitellaan uutta työtä.