Sampo Neuvonen: suunta on oikea

Muusikko esittää levynjulkaisukonsertissaan uuden albuminsa tuoreita kappaleita. Konsertin jälkeen levymyyntipöydällä käy kauppa, ja uunituoreet albumit lähtevät tyytyväisten kuulijoiden matkaan. Musiikkituotannon maailmassa työskentelee kuitenkin myös suuri joukko kuulijalle usein vain nimiksi levyn kansipapereissa jääviä ammattilaisia. Tämä on tänään todellisuutta myös kristillisen musiikin kentällä.

Sampo Neuvosen työhuoneessa vallitsee unenomainen tunnelma. Sitä eivät saa aikaan niinkään näkyvät kuin silmälle huomaamattomiksi jäävät sisustuselementit. Huoneen akustiikka on laadittu optimaaliseksi musiikkityön tekemiseen – huonetilalle ominainen kaiku on häivytetty lähes kokonaan pois. Kaikki kuulostaa epätodellisen pehmeältä.

– Nämä nojatuolit ja tuo valaisin ovat olleet Lapuan pappilassa 1850-luvulla. Esi-isäni oli siellä rovastina ja perin nämä muutama vuosi sitten eräältä sukulaismummoltani. Minulla ei ollut näille mitään paikkaa, joten toin ne tänne studiolle. Tämä 1800-luvulta peräisin oleva käsin maalattu öljylampun lasikupu on kestänyt minulla jo kolme muuttoa. Olisi vähän noloa rikkoa se, Sampo Neuvonen esittelee studionsa muutoin instrumenttivoittoisesta sisustuksesta esille nousevia rokokoo-kalusteita.

Vaikka sisällä Samboy Musicin studiossa vallitseekin hiljaisuus, ympäröi Neuvosen työhuonetta eräs Suomen suurimmista kevyen musiikin tuotannon keskuksista. Eppu Normaali -yhtyeen rumpali Aku Syrjän kipparoima Tampereen ja Ylöjärven rajaseudulla sijaitseva Akun tehdas kätkee sisuksiinsa muun muassa äänitys­studioita, äänentoisto- ja valotekniikkavarastoja, tuotantoyhtiöitä ja tietysti Eppujen harjoitustilat. Akun tehtaalta lähtevät kuorma-autot toteuttamaan monia Suomen suurimpia festivaaleja. 

– Tuossa viereisessä huoneessa raskaampaan musiikkiin keskittyvällä Fantom Studioilla on tehty ainakin The Rain -yhtyeen levyjä. Käytävän toisella puolella työskentelee Sami Asp, joka ei ole tosin parhaillaan kotona, tai siis hän taitaa nimenomaan olla kotonaan, Neuvonen esittelee ympäristöään.

Tuottajantöiden ohella Sampo Neuvonen toimii rumpalina. Tänäkin syksynä hän nousee useamman kerran lavalle kristillisen KLS-yhtyeen kanssa.

Odottamattomat tapahtumat

Koko rakennuskompleksi kertoo olemassaolollaan tarinaa määrätietoisesta ja ammattimaisesta musiikin tekemisestä. Jostain sellaisesta, jossa taiteelliset onnistumiset ja menestys eivät synny vahingossa, vaan harkitun ja pitkäjänteisen työn tuloksena. Siitä leipänsä ansaitsee myös Sampo Neuvonen.

– Olen soittanut pikkupojasta saakka rumpuja, pianoa ja kitaraa. Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan musiikkia Helsingin Metropolia-ammattikorkeakouluun pääaineenani rummut. Ohessa opiskelin myös tuottamista ja studiotekniikkaa. 

Neuvonen oli kahdesti lähdössä Saksaan hankkimaan maisterin papereita rumpujen soitosta, kun jokin odottamaton muutti elämänsuunnitelmat täysin. 

– Ensin isäni kuoli yllättäen alle kuusikymppisenä, ja äitini jäi asumaan omakotitaloon Lempäälään. Ajattelimme vaimoni kanssa, ettemme tässä tilanteessa voi Saksaan muuttaa. Muutimme sitten vuonna 2010 Helsingistä tänne Tampereelle, joka on pop-rumpalille uran kannalta järjetön veto. Olin kuitenkin jo aiemmin pedannut Saksaan muuttoa ja karsinut rumpalintöitä keskittymällä valmistumiseen Metropoliasta.

– Pian muutettuamme Tampereelle vaimoni tuli raskaaksi. Olimme toivoneet lasta seitsemän vuoden ajan ja päätimme, ettemme lähde Saksaan vastasyntyneen lapsen kanssa. Niinpä me jäimme tänne. 

Sampo Neuvosen rumpalinura on ollut viime vuosina käymistilassa. Vakituuraajan rooli Suvi Teräsniskan ja Vicky Rostin yhtyeissä päättyi, ja ruotsalainen Pandora jätti kokonaan bändin pois kokoonpanostaan. Neuvonen keskittyi alati enemmän studiotyöskentelyyn.

– Ehkä tämä on juuri se suunta, jota kohti olen ajatellutkin meneväni. Minulla on tällä hetkellä seitsenvuotias poika, ja haluan olla myös kotona. Keikkarumpalina itsensä elättäminen Suomessa vaatisi noin sataa keikkaa vuodessa. Matkapäivineen se merkitsee 200 päivää vuodessa poissa kotoa. Studiotöitä voi tehdä tavallisempiin työaikoihin, Neuvonen kertoo.

Rumpalin tehtävät eivät ole kokonaan jääneet Sampo Neuvosen elämän ulkopuolelle. Tänäkin syksynä hän nousee useamman kerran lavalle kristillisen KLS-yhtyeen kanssa. 

Studiossa tehdään tarkkaa työtä

– Täällä studiossa ei näytä kovin siistiltä, eikä siivous ole kovin lähellä mun sydäntäni, kursailee Neuvonen kohteliaasti työhuoneensa ilmettä.

– Kuitenkin miksaushommassa pääsen toteuttamaan pikkutarkkaa luonnettani itselleni sopivalla tavalla – saatan nysvätä jotain pientä asiaa hirveän kauan, Neuvonen jatkaa.

Studiossa leipänsä ansaitsevat ammattilaiset jäävät musiikin kuuntelijalle usein tuntemattomiksi hahmoiksi – ja hyvä niin. Onnistunut tuotanto ei pidä meteliä itsestään vaan tekee hyvältä kuulostavia kappaleita artistin esitettäväksi ja kuuntelijan kuunneltavaksi niin livetilanteissa kuin levyltäkin.

–  Artistin taustalla ja rinnalla voi työskennellä tuottaja, äänittäjä, miksaaja, studiomuusikoita ja vielä masteroija, Sampo luettelee.

Tuottaja ottaa kantaa jo aivan alusta saakka työn alla olevan kappaleen sanoitukseen ja sävellykseen sekä kulkee artistin rinnalla aivan loppuun saakka pitäen huolta siitä, että jokaisessa vaiheessa työskentely sujuu laadukkaalla tavalla. Äänittäjä huolehtii yksittäisten instrumenttien sekä laulujen tallentamisesta. Miksaaja laatii äänitetyistä raidoista kokonaisuuden. 

– Masteroijan olisi hyvä olla eri henkilö kuin tuottaja tai miksaaja, jolloin otetaan vielä yksi tyyppi mukaan ketjuun laadunvalvojaksi. Hän kuuntelee miksaukset läpi, tekee tarvittavia korjauksia yleiseen sointiin ja varmistaa vielä, että äänite soi tarpeeksi kovaa, ettei kuuntelijan tarvitse vääntää volumenappulaa lujemmalle kappaleen kohdalla, Neuvonen kertoo.

Naapurihuoneissa työskentelevät Sampo Neuvonen ja Sami Asp löysivät toisensa kuutisen vuotta sitten Neuvosen vaimon luotsaaman musikaalituotannon kautta. Musikaalissa Sami Asp näytteli Joosefia. Neuvonen soitti myöhemmin rumpuja Pekka Simojoen levylle Aspin studiossa. Nykyisin kristityt kaverukset tekevät töitä suunnitelmallisesti yhdessä.

– Viime syksynä sovimme, että ryhdymme tekemään yhdessä juttuja, vaikka olimmehan me jatkuvasti lainailleet toisiltamme kamoja ristiin rastiin. Sami on tosi hyvä esimerkiksi laulujen virittämisessä, jota itse inhoan. 

Laulujen virittäminen tarkoittaa sitä, että jo äänitettyjen laulujen virettä voidaan vielä jälkikäteen hieman korjailla erilaisilla ohjelmilla. 

Sampo Neuvonen uskoo, että kristillisen kevyen musiikin tulevaisuus Suomessa on menossa hyvään suuntaan.

Murtuva tekemisen kulttuuri

Neuvonen ja Asp tahtovat tarjota palveluitaan erityisesti kristillisen kentän musiikintekijöille. Miesten visio on olla yhdessä muiden tekijöiden mukana nostamassa kristillistä musiikkia tuotannon osalta täysin sekulaarikentän tasolle, etteivät ainakaan laadulliset tekijät karsisi kuulijoita. 

Hiljattain Neuvonen ja Asp ovat yhdessä tuottaneet, äänittäneet ja miksanneet Eve & Ossi -duon tuoreen Reitti-singlen. Puhuessaan työstään Neuvonen pyörittelee samalla tietokoneellaan jotakin vielä julkaisematonta samaisen artistin kappaletta. 

– Kyllä tämän laatu kestää vertailun kehen tahansa, vaikka itse sanonkin, Neuvonen toteaa ja käy äänitystä raita kerrallaan lävitse.

Laatu  – siinä kristillisen musiikin osana on usein ollut jäädä toiseksi sekulaarikentän kalliiden tuotantojen rinnalla. Siitä Sampo Neuvosella olisi paljonkin sanottavaa. Hänen mukaansa kysymyksessä on tekemisen kulttuuri, jonka on muututtava. Toiseksi Neuvosen mukaan kristillisen musiikin kentälle muodostuu aukko riparikonserttien ja aikuisrockyhtye Exitin väliin.

– Kristillisen kevyen musiikin kentällä on liian pitkä perinne siinä, että kukaan ei ole edes ajatellut, että sitä voisi tehdä ammatikseen. En tarkoita, että harrastelijan työ ei voisi olla laadukasta, mutta siitä huolimatta on eri asia, jos muusikko tekee vain musiikkia elääkseen. Päätyökseen musiikkia tekevä tarvitsee palkan työstään. Sen tähden ammattilaisen on vaikea kilpailla hinnoissa taitavan harrastajan kanssa. Jos toisella on turvana muista töistä muutaman tuhannen euron pohjapalkka, voi keikkoja helposti tehdäkin sadalla eurolla. Voi kuitenkin laskea, kuinka monta satasen keikkaa pitää kuukaudessa tehdä päästäkseen niillä leipään kiinni, Neuvonen pohtii. 

Sama dilemma pätee myös musiikin tuotantopuolella. Ammatikseen musiikkia tekevältä tuottajalta, äänittäjältä, miksaajalta ja masteroijalta voi artisti odottaa asianmukaista laatua, mutta sekään ei ole ilmaista. 

– Tässä on edessä ihan kokonaisvaltainen kulttuurinmuutos. Jos sanoisin sen ilkeästi ja karrikoidusti: meidän on kristillisen musiikin kentällä pakko luopua asetelmasta, jossa joku soittaa hyvää musiikkia, saa siitä huonoa palkkaa ja yleisö pääsee ilmaiseksi paikalle. Tällainen kulutustottumusten muutos vaatii toki sitä, että artistit ja me tuotantopuolen tekijät lunastamme odotukset ja teemme työmme niin hyvin, että yleisö haluaa maksaa konsertista. 

Toisen Neuvosen huolenaiheisista jakaa tällä hetkellä koko musiikkiteollisuus: kolmikymppiset eivät ole kadoksissa ainoastaan seurakunnilta vaan myös musiikkimaailmalta.

– Erään tuotantoni yhteydessä juttelin Levin Hullu Poro -areenan viihdepäällikön kanssa. Hän totesi, että Popeda ja Kaija Koo ovat ainoat artistit, joilla saa varmasti tuvan täyteen. Nuorempi kohdeyleisö voi arvaamatta jäädä mökkiin sosiaalisen median seuraan.

Kivet näyttävät kuitenkin jo lähteneen vierimään. Kristillisen musiikin tekijät ovat ryhtyneet viime aikoina tietoisesti toimimaan alati ammattimaisemmin ja kasvamaan eteenpäin rippikouluiästä. Sen voi havaita esimerkiksi Aspin ja Neuvosen selvästi ripari-ikäluokkaa vanhempien suosiossa olevien Eve & Ossi -tuotantojen ohella Park 7 -yhtyeen helsinkiläisellä HÖG-studiolla tuottaman uuden levyn kohdalla. Jälkimmäinen yhtye avasi kristillisen musiikin latua järjestämällä syyskuun alussa viisipäiväisen klubikiertueen ympäri Suomea.

– Näyttää siltä, että moni on lähtenyt ammattimaisemmalle tielle. Se vaatii juuri sellaista pioneerityötä, jota esimerkiksi Park 7 on tehnyt.

Se tulee olemaan laadullisesti kilpailukykyisempää, ja toivon, että se myös löytäisi paikkansa 30-vuotiaiden ikäluokasta. Gospel on nyt tulossa ulos jumppasaleista, Sampo Neuvonen maalaa.

Teksti julkaistu Sanansaattajassa 20/18.