Musiikin kielellä maailmalla

Musiikilla on aina ollut suuri merkitys kristillisessä kirkossa. Uuden testamentin lehdillekin on tallennettu joitakin katkelmia lauluista. Musiikki on kuitenkin myös hyvin kulttuurisidonnainen asia, joten siihen liittyvät kysymykset lähetystyössä vaativat herkkyyttä.

-Kun tuonne Kenian puolelle yritettiin aikanaan tuoda jotakin ruotsalaista virsikirjaa käyttöön, niin eihän se toiminut. Paikalliset ottivat sen kyllä kohteliaasti vastaan, mutta se ei puhutellut ketään, eikä istunut lainkaan kontekstiin. Toisen kerran eräs lähetystyöntekijä koetti kieltää kitaroiden käytön jumalanpalveluksessa ja koko seurakunta hajosi, Ugandasta tavoitettu Evankeliumiyhdistyksen lähetystyöntekijä Antti Saarenketo kertoo.

Lähetystyötä Afrikassa tehdään paljolti musiikin parissa, sillä rikas musiikkiperinne kuuluu monen Afrikan alueen kulttuuriin. Lähetystyöntekijältä tämä vaatii Saarenkedon kertomalla tavalla herkkyyttä – omaa kulttuuriperinnettä ei voi tuputtaa lähetyskentälle myöskään musiikin saralla.

– Musiikkiperinne on elänyt jokaisella kansalla sisällä kulttuurissa vuosisatoja. Jokainen voi kuvitella vastaavaa tilannetta, jos Suomeen tuotaisiin meidän kulttuuriimme sopimatonta musiikkia seurakunnan käyttöön. Ei se toimisi, Saarenketo jatkaa.

Rumpuja ja kielisoittimia

Afrikkalaisessa seurakuntaelämässä elävät rinta rinnan sekä seurakunnan laulukirjasta löytyvät usein kansainvälisestikin tunnetut kappaleet, kuten Amazing Grace, että paikallisten kuorojen ja lauluryhmien itse laatimat laulut. Tämä paikallisesti vaihteleva musiikkiperinne on niin olennainen osa afrikkalaista jumalanpalveluskulttuuria, että Saarenkedon mukaan messua Afrikassa ei voisi kuvitellakaan ilman sitä.

– Paikalliset kuuntelevat kyllä paljon länsimaista musiikkia, mutta kun he tekevät musiikkia itse, he tekevät sen omalla tavallaan. Seurakunnan musiikissa ovat paljon läsnä rummut ja itse tehdyt kielisoittimet. Sanat nousevat usein suoraan Raamatusta, ja koska laulukirjoja on vähän, sanoja toistetaan, jotta ne on helppo oppia. Mukana on esilaulaja, tai lauluryhmä, joka usein myös tanssii, Saarenketo kertoo.  

Klassisen musiikin tulevaisuus

Evankeliumiyhdistyksen lähetyskentällä maailman toisella nurkalla Japanissa tilanne on erilainen. The Telegraph -lehden toimittaja Ivan Hewett selvitti 2006 artikkelissaan japanilaisten jo yli 140 vuotta kestänyttä ja alati tiivistyvää rakkaussuhdetta länsimaiseen klassiseen musiikkiin. Hewettin mukaan mistään muualta maailmasta ei löydy Tokion kaltaista intohimoa ja taitoa klassisen musiikin saralla. 

– Japani näyttää nyt toistavan taiteessa saman tempun, jonka se teki jo aiemmin talouselämässä: se lyö lännen sen omalla kentällä, Hewett kirjoittaa.

Japanilaisten lämmin suhde länsimaiseen klassiseen musiikkiin näkyy myös lähetystyössä. Luterilainen jumalanpalveluskaava on hyvin samanlainen kuin Suomessa. Evankeliumiyhdistyksen musiikkilähetti, Sibelius-Akatemian kasvattama kirkkomuusikko ja pianonsoiton opettaja Hanna Penttinen tekeekin Tokiossa töitä vahvasti omalla osaamisalueellaan.

– Sibelius on täällä kovassa huudossa ja eurooppalainen virsiperinne toimii hyvin. Virsikirjassa on lauluja Amerikasta, Suomesta ja tietysti myös monia kansainvälisesti tunnettuja luterilaisia koraaleja. Japanilainen musiikkikulttuuri näyttäytyy lähinnä joissakin liturgian sävelmissä.

Parhaillaan Japanin evankelis-luterilaisessa kirkossa laaditaan uutta virsikirjan lisävihkoa.

– Siihen tulee jonkin verran uusia virsiä myös japanilaisilta tekijöiltä, Hanna Penttinen kertoo.

Lue lisää Sanansaattajasta 20/18.