Päivän Manna 20.6.

Älä kätke minulta kasvojasi, älä työnnä vihassa pois palvelijaasi. (Ps. 27:9)

Miksi Daavid näin rukoilee, vaikka hän juuri edellä on sanonut: Vaikka sotajoukko asettuisi minua vastaan, ei minun sydämeni pelkäisi. Vastaamme: Jumalaa pelkäävä uskova ihminen tuntee aina enemmän syntiä kuin anteeksiantamusta, Jumalan vihaa enemmän kuin Jumalan armoa. Jumalaton sen sijaan ei näe eikä tunne Jumalan vihaa, vaan elää irstaasti ja suruttomasti, aivan kuin ei olisikaan Jumalaa, joka aikanaan rankaisee synnin. Näin tapahtuu varsinkin niiden keskuudessa, jotka teeskentelevät suurta hurskautta ja pyhyyttä. He eivät myöskään rukoile vilpittömästi, koska elelevät aivan suruttomina.

Kuta enemmän jumalaapelkäävä ihminen sitä vastoin tuntee heikkoutensa ja syntinsä, sitä ahkerammin hän huutaa ja rukoilee Jumalaa. Kun näet synnintunto ja kauhistus ei lakkaa, ei myöskään lakkaa rukouksessa Jumalan puoleen huutaminen. Vaikka uskovat ovat jo käsittäneet Jumalan armon, he rukoilevat armoa juuri siksi, että he ovat saaneet sitä maistaa ja ymmärtää siitä jotakin. Tämä maistaminen synnyttää heissä vielä enemmän armon nälkää. Kun sydän näet on saanut Hengen esikoislahjan, se ei hevin siihen tyydy, vaan ikävöi myös Hengen täydellisyyttä.