”Että rauha tulisi…”

Etelä-Sudanin sisällissota on vaatinut satoja tuhansia kuolonuhreja ja ajanut miljoonat ihmiset pakoon kotiseuduiltaan. Evankeliumiyhdistyksen lähetystyöntekijät tekevät töitä noin miljoonan Ugandaan paenneen parissa, joista suurin osa on naisia ja lapsia.

Vuonna 2013 maailman nuorimmassa valtiossa Etelä-Sudanissa alkoi sisällissota, jota on viime vuonna yritetty jälleen saada loppumaan rauhanneuvottelujen myötä. Sisällissota alkoi yli viisi vuotta sitten presidentti Salva Kiirin ja varapresidentti Riek Macharin edustamien heimojen ajauduttua konfliktiin. Konflikti syveni pian täysimittaiseksi sisällissodaksi, jota YK on luonnehtinut kansanmurhaksi. YK:n tiedotteen mukaan sotatoimet ovat kohdistuneet käsittämättömällä tavalla myös suoraan siviiliväestöön: pakoon yrittäneitä on ammuttu ja liikuntakyvyttömiä vanhuksia poltettu.

Kiir ja Machar allekirjoittivat viime vuoden syyskuun kahdentenatoista päivänä Etiopiassa rauhansopimuksen, jolla pyrittiin päättämään sisällissota, joka on ajanut yli 3,5 miljoonaa ihmistä pakoon kotiseuduiltaan. Kuolonuhreja sota on vaatinut yli 300 000. Uutistoimisto Reutersin mukaan Etelä-Sudanin sisällissota on aiheuttanut pahimman pakolaiskriisin Afrikassa sitten Ruandan kansanmurhan 1994.

Vuonna 2011 itsenäistyneen Etelä-Sudanin sisällissota on ajanut pakoon Ugandan puolelle vähintään miljoona ihmistä. Heidän joukoissaan myös kokonaisia seurakuntia, joiden parissa Evankeliumiyhdistyksen lähetit Antti ja Liisa Saarenketo tekivät töitä vielä muutama vuosi sitten Etelä-Sudanin maaperällä. Tänään työ jatkuu Ugandan puolella.
– Viimeisimmän kerran olen käynyt Etelä-Sudanissa vuonna 2016. Sota alkoi jo kolme vuotta aiemmin, mutta yritimme tehdä töitä maassa mahdollisimman pitkään sodan aikana. Sodan levittyä useampiin maakuntiin meni työnteko liian vaikeaksi. Meidän piti jatkuvasti miettiä minne voimme matkustaa ja minne emme. Etelä-Sudanin ja Sudanin luterilaisen kirkon paikalliset työntekijät ovat kyllä koko ajan hoitaneet seurakuntia paikan päällä, mutta meille ulkomaalaisina se muuttui liian vaaralliseksi, Antti Saarenketo kertoo.

Etelä-Sudanin sisällissota on luonteeltaan hyvin arvaamatonta. Saarenketo kertoo, että se on hyvin erilaista kuin millaiseksi suomalaisen armeijan käynyt sodankäynnin ymmärtää. Saarenketo kuvaa paikallisen sodan olevan pienten ryhmien käymää ”iske ja juokse” -sotaa.

Traumojen hoitoa

Etelä-Sudanin ja Sudanin luterilainen kirkko on vanhempi kuin Etelä-Sudanin valtio. Niinpä tänään yksi kirkko toimii molempien valtioiden alueella. Evankeliumiyhdistyksen työ kirkon parissa tapahtuu eteläsudanilaisten parissa. Nyt se tarkoittaa Ugandassa toimimista.
– Kun pakolaisleireille Ugandaan siirtyi lähes kokonaisia seurakuntia, päätimme, että autamme nyt näitä pakolaisia, sillä he ovat erittäin kriittisessä tilanteessa jouduttuaan pakenemaan kodeistaan jättäen kaiken taakseen. Pakolaisleireille perustettiin seurakuntia, joita palvelevat eteläsudanilaiset pastorit, sekä Evankeliumiyhdistyksen lähetit Pauli Vanhanen, Liisa ja minä, Antti Saarenketo kuvaa tapahtumien kulkua.

Pakolaisleireillä asuvat ihmiset ovat hyvin traumatisoituneita ja paljon väkivaltaa nähneitä ja kokeneita. YK:n tilastojen mukaan leirien asukkaista 87% on naisia ja lapsia.
– Voi vain kuvitella millaisessa tilanteessa nämä naiset ja tytöt ovat joutuneet olemaan. Näissä sodissa raiskauksia on tapahtunut erittäin paljon ja sitä on käytetty sodankäynnin välineenä. Poikia on sitten pakkovärvätty puolin ja toisin sekä hallituksen että kapinallisten joukkoihin, Saarenketo toteaa.
Evankeliumiyhdistys on jo usean vuoden ajan kouluttanut paikallisia evankelistoja, pastoreita ja diakonissoja traumojen hoitamiseen hengellisen avun ohella.
– Traumojen hoitamiseen koulutetut työntekijät auttavat sodan jaloista paenneita järjestämällä tapaamisia ja erilaisia kursseja leireillä. Muutoin me tavallisesti vietämme muutaman päivän kerrallaan leirissä ja järjestämme opetustilanteita leirien pressukirkoissa. Diakonissat ovat erittäin tärkeässä roolissa, sillä pakolaisten joukossa on niin paljon naisia ja tyttöjä.

Takaisin kotiin?

Saarenketo on saanut juuri rohkaisevia uutisia Etelä-Sudanin puolelta.
– Soitin tänään Etelä-Sudanin ja Sudanin luterilaisen kirkon piispa Noah Rulelle ja kysyin, kuinka joulu oli mennyt. Hän kertoi, että kristityt olivat saaneet viettää joulun pitkästä aikaa rauhassa ainakin Etelä-Sudanin pääkaupungissa Jubassa, sillä turvallisuustilanne oli ollut parempi. Hän selitti kristittyjen joutuvan alueella ongelmiin useimmiten silloin kun poliittinen tilanne kiristyy ja syyllisiä etsitään vähemmistöistä.

Myös syksyllä solmittu rauhansopimus herättää positiivisia tunteita.
– Olen varovaisen toiveikas. Olen muutaman kerran joutunut pettymään, niin siksi sanon olevani varovaisen toiveikas. Paikalliset, joiden kanssa olen keskustellut ovat sanoneet nyt olevansa toiveikkaita, vaikka eivät varsinaisesti poliitikkoihin luotakaan.
Joulukuun lopulla YK tiedotti kapinallisten ja hallituksen joukkojen päälliköiden saaneen keskusteluyhteyden aikaiseksi. Samoin teitä kerrotaan avatun ja maan sisällä siviilien pääsevän liikkumaan entistä vapaammin. YK:n rauhanturvaoperaatioiden apulaispääsihteeri Jean-Pierre Lacroix totesi, että Etelä-Sudanissa on nyt luotu edellytykset rauhalle ja kertoi viimeisen neljän kuukauden aikana tapahtuneen enemmän edistystä kuin viimeisen neljän vuoden aikana.

Rauhansopimuksen toteuttaminen tapahtuu paikan päällä pienin askelin, joista ensimmäiseksi armeijan joukot pitäisi saada vedetyksi takaisin kasarmeihin.
– Ihmiset eivät uskalla palata koteihin, jos joukkoja jää näihin kyliin. Kotiinpaluu askarruttaa kuitenkin jokaista eteläsudanilaista, jonka kanssa olen jutellut. Kukaan ei ole kertonut haluavansa muuttaa muihin Afrikan maihin, vaan he haluavat palata takaisin kotiin ja elää rauhassa. Rauhan tulemista paljon odotetaan.

Teksti on julkaistu Sanansaattajassa 2/19.