Päivän Manna 6.7.

Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen? (1. Kor. 10:16)

Tästä huomaat, kuinka äärettömän ja sanomattoman suuri asia on alttarin sakramentti, kun sitä käytetään oikein. Jos pitäisimme sitä oikeassa arvossa, meidän täytyisi kauhistua sen suuruutta, sillä järki ei voi ensinkään käsittää sitä. Eikö olekin suurta, että korkea majesteetti astuu eteeni ja antaa itsensä minun omakseni. Eikö edelleen ole suurta, että tämän lisäksi kaikki pyhät astuvat eteeni, seisovat tässä, ottavat minut vastaan, pitävät minusta huolta, palvelevat ja auttavat minua.

Näin Jumala saattaa meidät Kristuksen ja hänen valittujensa yhteyteen. Se lohduttaa meitä mitä suurimmassa määrin ja siihen voimme luottaa. Jos olen syntinen, Kristus on tässä sanoen: Tämä syntinen on minun omani, hänet tahdon pyhillä käsilläni ottaa huostaani. Kuka tämän tähden nurisisi! Näin minun syntini katoaa, ja minä nautin hänen vanhurskauttaan. Samoin me kristityt teemme toinen toisillemme: Toinen ottaa huomaansa toisen, toinen kantaa toisen syntiä ja raihnaisuutta palvellen häntä näin hurskaudellaan.