Päivän Manna 7.7.

Tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme. (1. Joh. 5:4)

Uskon syvällinen taito ja voima on siinä, että se näkee sen, mikä ei näy, eikä näe sitä, mitä se kuitenkin tuntee, eikä näe edes sitä, mikä sitä painaa ja ahdistaa. Toisaalta epäusko taas näkee vain sen, minkä tuntee eikä ensinkään voi luottaa siihen, mitä se ei tunne. Siksi Jumala järjestääkin asiat niin, ettei uskolla ole tekemistä mitättömien asioiden kanssa, vaan sellaisten, joissa koko maailma joutuu ymmälle.

Maailma ei voi esimerkiksi kestää kuolemaa, vaan pelkää sitä ja sortuu sen alle. Usko sitä vastoin pysyy vahvana ja vastustaa kuolemaa, joka ahmaisee koko maailman. Usko nielee tuon elämän raatelijan. Edelleen maailma ei voi lihaakaan hillitä: liha hallitsee täydelleen maailmaa. Aina käy lihan tahdon mukaisesti ja niinpä koko maailma onkin lihallinen. Usko sitä vastoin käy lihan eli turmeltuneen luonnon kimppuun, kaataa sen ja pitää sen kurissa.

Yksikään ihminen ei niin ikään voi väsymättä ja vaipumatta kestää maailman vainoa ja pilkkaa, vaan maailma valtaa ja voittaa hänet. Usko sitä vastoin halveksii maailmaa ja polkee kaiken tuon jalkainsa alle. Samoin ei kukaan kykene vastustamaan pienintäkään syntiä. Synti puree ja järsii omaatuntoa niin pahoin, että on mentävä helvettiin, vaikka koko maailma lohduttaisi sellaista ihmistä. Usko on sen sijaan sankari. Se voittaa kaikki synnit, vaikka niitä olisi niin paljon kuin koko maailma on tehnyt.