Päivän Manna 22.7.

Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt. (Joh. 6:29)

Kun meidän omantunnon hädässä pitäisi käyttää evankeliumia, joka on armon, lohdutuksen, jopa itse elämän sana, niin laki, joka on vihan, murheen ja kuoleman sana, ehättää usein edelle estäen evankeliumia ja alkaen pauhata omassatunnossa. Jopa yksi ainoa uhkaava Raamatun sana voi kumota ja pimittää kaikki lohdutusperusteet ja kauhistuttaa niin sydämemme, että kerrassaan unohdamme vanhurskauttamisopin, armon, evankeliumin, jopa itse Kristuksen. Tämän lisäksi me puolittain itsekin oman järkemme puolesta olemme itseämme vastaan.

Tämän tähden me alinomaa tähdennämme sitä totuutta, ettei Kristuksen tunteminen ja usko ole mitään inhimillistä, ei mikään teko, vaan että se yksinkertaisesti on Jumalan lahja, joka meissä sekä synnyttää että ylläpitää uskon. Samoin kun hän sanalla ensin antaa uskon, samoin hän sitä sen jälkeen myös sanalla harjoittaa, lisää, vahvistaa ja tekee sen täydelliseksi.

Mikään ei siis ole sanan halveksimista vaarallisempaa. Se, joka kyllästyy sanaan haluttomana, koska luulee sen jo ymmärtäneensä, ja jolle sana käy vähitellen vastenmieliseksi, on jo kadottanut Kristuksen.