Päivän Manna 12.6.

Vihollinen vainoaa minun sieluani, hän on ruhjonut minun elämäni maahan. (Ps. 143:3)

Minun viholliseni vastustavat minua omalla viisaudellaan ja vanhurskaudellaan. Jokaisella Aabelilla on Kain, lisakilla Ismael, Jaakobilla Eesau, Kristuksella Juudas. Nämä vastustavat heitä varsinkin sielun asiassa, totuudessa ja vanhurskaudessa. Sillä tekopyhät eivät voi sietää, ettei heidän totuutensa ja itsevanhurskautensa olisikaan mitään. Siksi he vainoavat todella hurskaita ihmisiä, jotka kokonaan elävät Jumalan totuudesta ja vanhurskaudesta.

Näillä sanoilla: Hän on ruhjonut minun elämäni maahan, psalmin laulaja haluaa ilmaista, kuinka halveksittu armossa ja Kristuksessa elävä ihminen on. Kukaan ei kunnioita, vaan halveksii häntä, ja häntä pidetään kokonaan hyödyttömänä, kunnottomana ja vahingollisena ihmisenä kaikissa asioissa, joita ihmiset toimittavat. Ihminen ei ole todella tullut Kristuksen luo, jos hänelle ei ole vielä käynyt sillä tavalla ja jos hänellä ei ole vihamiehiä, jotka pitävät kaikkia hänen hyviä tekojaan, sanojaan, neuvojaan ja aikeitaan narrimaisuutena, ilkeytenä ja kelvottomuutena. Silloin hänestä täytyy tulla oman itsensä vihamies ja hänen täytyy tehdä itselleen se, mitä muiden oikeastaan tulisi tehdä, nimittäin pitää itseään ja kaikkia hyviä töitään, sanojaan ja elämäänsä mitättömänä ja tunnustaa se täydellisesti, lainkaan pettämättä sydäntään.