Päivän Manna 20.4.

Hoivatkaa toinen toistanne. (Room. 15:7)

Tästä opimme, kuinka meidän on kohdeltava vajavaisia. On tehtävä ero synnin ja ihmisten välillä. Me koetamme poistaa syntiä ja auttaa ihmistä. Emme saa siis karttaa, hylätä emmekä halveksia ketään, vaan ennemminkin hoivata häntä ja oleskella mielellämme hänen kanssaan. Näin autamme häntä hänen pahuudestaan, nuhtelemme ja neuvomme häntä, rukoilemme hänen puolestaan, kärsimme ja kannamme häntä. Näin teemme vain sen, minkä tahtoisimme itsellemme tehtävän, jos olisimme samassa synnissä.

Kristittyhän elää vain ollakseen toisille hyödyksi, hävittääkseen syntejä eikä ihmisiä. Tätä hän ei voi tehdä, ellei tahdo olla tekemisissä vajavaisten kanssa. Kummallista laupeuttahan se olisi, että tahtoisit ravita nälkäisiä ja vaatettaa alastomia, mutta et kuitenkaan antaisi nälkäisten ja alastomien tulla luoksesi. Samoin se, ettet tahdo seurustella pahojen ja vajavaisten ihmisten kanssa olisi samaa, kuin et tahtoisi olla kenellekään hyödyksi etkä auttaa ketään tulemaan hurskaaksi.

Rakkaus ja kristillinen elämähän ei ole sitä, että löydämme hurskaita, väkeviä ja pyhiä ihmisiä, vaan sitä, että teemme heikoista ja vajavaisista hurskaita ja tätä harjoitamme tässä elämässä. Me emme siis vain kärsi lähimmäisemme virheitä uskossa ja elämässä, vaan myös pyrimme parantamaan niitä.