Päivän Manna 20.5.

Näinä viimeisinä päivinä hän on puhunut meille Pojan kautta. (Hepr. 1:2)

Tämä on siis pakanoiden ja kristittyjen välinen ero heidän puhuessaan Jumalan kanssa: pakanat puhuvat hänen kanssaan sydämensä ajatusten mukaan ilman ja ulkopuolella Jumalan sanaa ja lupauksia, kristityt puhuvat sen Jumalan kanssa, joka on puettu sanaansa ja lupauksiinsa ja niissä ilmoittanut itsensä. Koska tämä Jumala on lupaustensa kauniissa ja ihanassa puvussa, hänet voidaan käsittää, ymmärtää ja häntä iloiten uskossa katsella.

Mutta ilman sanaa Jumala on kuin rautamuuri, jota vastaan juokseva loukkaa itsensä. Siksi saatana lakkaamatta koettaakin saada meidät juoksemaan tällaista Jumalaa päin ja siten vahingoittamaan itseämme. Saatana panee meidät unohtamaan sen armon, jonka Jumala on osoittanut meille Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa. Näin me ajattelemme ainoastaan Jumalaa sinänsä ja hänen tuomiotaan, emmekä hänen sanaansa Kristuksesta. Mutta näin tehdessämme olemme hukassa.

Tästä johtuu, että profeetat rukouksissaan niin usein mainitsevat Jumalan lupaukset, joihin Kristus on suljettuna. He eivät näytä meille Jumalaa ankarana tuomarina tai vihollisenamme, vaan laupiaana ja armollisena Jumalana, joka tahtoo tehdä autuaiksi meidät kadotuksen ja tuomion alaiset ihmiset.