Päivän Manna 29.6.

Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua. (Ps. 130:6)

Sieluni tila ja elämä on ainoastaan Herran odottamista. Tällä Daavid tarkoittaa vakavaa ja alituista odottamista, joka täyttää koko tajunnan. On kuin hän mielisi sanoa: Jos olet alkanut odottaa Herraa, älä herkeä. Anna ehtoon ja yön kulua, mutta älä herkeä odottamasta kunnes jälleen aamu koittaa. Uusi ihminen, jonka elämään Herran odottaminen juuri kuuluu, ei ole lakkaava, käyköönpä ulkonaiselle ihmiselle kuinka hyvänsä.

On tosin sellaisia, jotka tahtovat määrätä Jumalalle ajan, keinon ja määrän, jopa ikään kuin itse ehdottaa hänelle, millä tavalla heitä pitäisi auttaa. Kun näin ei käykään, he häätyvät toivottomiksi ja etsivät apua muualta. Sellaiset eivät odota Herraa, vaan hänen olisi odotettava heitä ja oltava heti valmiina auttamaan heitä juuri heidän määräämällään tavalla.

Ne taas, jotka odottavat Herraa, rukoilevat armoa jättäen vapaasti Jumalan tahdon varaan, milloin, kuinka, missä ja minkä kautta hän tahtoo auttaa. Apua he eivät epäile, mutta odottavat sitä määräämättä sille mitään muotoa, vaikka se viipyisi kauankin. Siltä taas, joka määrää, miten olisi autettava, se jää saamatta, hän kun ei odota Jumalan tahdon mukaista aikaa.