Päivän Manna 3.4.

Kirjain kuolettaa. (2. Kor. 3:6)

Laki synnyttää aina joko röyhkeyttä tai epätoivoa. Röyhkeys syntyy siitä, että ihminen ottaa omilla teoillaan täyttääkseen lain. Hän käy kirkossa, ei kiroile, kunnioittaa isää ja äitiä eikä tee huorin. Tämän ohessa hän ei kuitenkaan tarkkaa sydäntään eikä ota huomioon, mistä vaikuttimista hän elää näin nuhteettomasti, vaan peittelee vanhaa konnaa sydämessään. Jos hän näet tutkisi sydäntään, hän huomaisi tekevänsä tätä kaikkea haluttomasti ja pakosta pelätessään helvettiä tai pyrkiessään ansaitsemaan taivaan. Ehkä hän tyytyy halvempaankin, tavoittelemaan kunniaa, omaisuutta tai terveyttä tai pelkäämään häpeää tai vahinkoa.

Epätoivo taas seuraa, kun ihminen huomaa sydämensä pahuuden ja tunnustaa, että hänen on mahdotonta rakastaa Jumalan lakia, hän kun ei löydä itsestään mitään hyvää. Silloin hän ymmärtää, ettei lakia voida täyttää teoilla. Näin hän joutuu epätoivoon teoistaan eikä välitä niistä. Tästä syntyy köyhä, viheliäinen ja nöyryytetty henki, jota omatunto lain kautta vaatii, ahdistaa ja kauhistaa. Vain tällaisille ihmisille on hyötyä laista. Sitä varten laki on annettu. Sen oikeana tehtävänä on vaikuttaa itsensä tunteminen ja nöyryys.